Kysyin, mistä tuttuni on aiemmin kokenut saaneensa energisoivia värejä elämäänsä. Mikä häntä on innostanut?
Matkailusta lämpimän sävyisiin maihin, energisoivista tapaamisista ystäväpiirissä ja säkenöivistä koulutuksissa sekä tietenkin siitä, että sai tehdä hommia kivojen työkavereiden kanssa. Kaikki hyvä tuntui kadonneen ikiajoiksi, hän sanoi. Oli uuden syvän huokaisun aika.
Pandemiasta/poikkeusoloista on kirjoitettu varmasti jo tuhansia blogeja. En minä mitään ihmeempää osaa aiheesta sanoa kuin sen, että vuodet ovat viisaampia kuin kuukaudet.
Uskon vakaasti, että armollinen aika tulee antamaan meille laajemman ja selkeämmän näkökulman reippaasti muuttuneisiin elinolosuhteisiimme. Nyt pystymme korkeintaan arvailemaan. Siksi en halua lausua kuolemattomia totuuksia tilanteesta, josta oikeastaan kukaan ei osaa sanoa mitään varmaa. Ehkäpä maltti oikeasti on nyt erityisen hyvä valtti. On aikalisän hetki.
Toivon kovasti, että kaiken tämän uuden epänormaalin keskellä keskittyisimme siihen, mihin voimme vaikuttaa. Yksilöinä. Ikivanhan viisauden mukaisesti saattaisi olla viisainta hyväksyä se, mille emme voi tehdä yhtään mitään muuta kuin hyväksyä. Se ei ole alistumista vaan sovun tekoa todellisuuden kanssa. Voimme toki harhailla harmaassa ja yhä pimenevässä maisemassa. Valittaa, masentua ja voida huonosti. Mutta kuka sitä nyt haluaisi? Siksi ainakin pyrin elämään reaaliajassa. Keskityn ottamaan yhden askeleen kerrallaan ja senkin mahdollisimman harkitusti, sillä pimeässä on tyhmää edetä rynnien.
Ehkäpä yksi haastavimmista asioista on hyväksyä se, että emme ole niin avuttomia kuin luulemme. Voimme vaikuttaa ratkaisevasti omaan jaksamiseen muuttamalla tulkintaamme vaikeuksien keskellä. Harmaan voi vaihtaa värikkäämmäksi. Se tapahtuu päämme sisällä ja näkemämme värit ovat todellakin omien aivojemme tuotosta. Niin monin hienoin tavoin on ilmaistu se, että tapahtumat ovat sellaisia kuin miksi me ne tulkitsemme. Vastoinkäymiset ovat joko järkytys tai mahdollisuus. Vaikeuksien keskinäinen vertailu ja kilpailu kurjuuden mitalisijoista on silkkaa voimavarojen haaskausta.
Mitä suosittelen värittömän elämän lannistamalle tutulleni? Ihan samaa kuin itselleni vaikka se välillä vaatiikin aikamoista sisäistä patistelua. Eli juurikin sitä, että alan aktiivisesti värittää näkemääni ja kokemaani maailmaa. Että muutun mielessäni uhrista selviytyjäksi. Muuttamalla asennettani – sitä ainoaa asiaa, johon minulla on 100% vaikuttamisen mahdollisuus.
Huomaan hyvän. Lisään hyvää. Ilahdun ja ilahdutan. Kiitän ja kannustan. Hymyilen ja nauran. Teen parhaani muuttaakseni oman ja läheisteni päivän valoisammaksi. En jää odottamaan, että maailma palvelisi minua. Otan kiitollisuuden ihmeellisen toimivan suurennuslasin käteeni ja tajuan, että elämä on kaikessa kummallisuudessaan kaunista ja että rakkaus saa kaiken säteilemään.
Onko se noin helppoa? On se ainakin helpompaa kuin toivottomuuden hämärässä harmaudessa vaeltaminen. Mustavalkoisen television voi vaihtaa värilliseen ja oman elämän voi valaista sisältä päin. Muutos ei välttämättä koskaan ole erityisen helppoa. Mutta kyllä se usein voittaa sen, mihin olemme juuttuneet kiinni.
Toivon sinulle ystäväni voimia nähdä valo tässä ja nyt.
Luotan siihen, että kaikki järjestyy.
Uskon, että yhdessä löydämme viisaamman tavan elää.
VIISAS VASTAUS -KORTIT AUTTAVAT ARJESSA
TILAA WWW.MARIKABORG.FI
LUE LISÄÄ AIEMMISTA BLOGEISTANI WWW.MARIKABORG.FI
KATSO LYHYT VIDEO, JOSSA KERRON MUUTOKSEN TEOSTA